YLE Teema

 

Suojele minua!

Julkaistu perjantaina 23.09.2011 13 kommenttia 404 suositusta

Sarja päättyy. Lopuksi kuullaan uutisia suojelukohteista.

Torstai 22.12. klo 16.10

18.12. SEURANTAJAKSO

Suojele minua! -sarjan päätösjaksossa sunnuntaina 18.12. päivitetään suojelukohteiden kuulumisia. Tarjolla on sekä hyviä että huonoja uutisia. Samuli Putro, Minna Joenniemi, Jarkko Martikainen ja Tuomas Toivonen pohtivat tehtyä suojelumatkaa VR:n makasiinien raunioilla Helsingissä.

Viimeisessä jaksossa käydään paikan päällä katsomassa, mitä kuuluu Joensuun Jokelalle, Martinniemen sahalle, Oulun rautatieaseman seudulle, Raahen Bio Huvimyllylle, Riihimäen linja-autoasemalle sekä Kalervo Palsan Getsemanelle ja kotimökille Kittilässä. Samuli ja Jarkko esittävät loppulaulun makasiinin rauniolla.

 

Suojele minua! pohtii vanhoille kohteille uusia käyttötarkoituksia, laatii ylistyslauluja ja järjestää mielenilmauksia yhdessä paikallisten asukkaiden kanssa. Mukana suojelussa ovat toimittaja Minna Joenniemi, arkkitehti Tuomas Toivonen ja muusikkojäsenet Samuli Putro ja Jarkko Martikainen.

Tutustu ehdotettuihin kohteisiin täällä! Suojele minua! -sarjan kohteet on valittu katsojien ehdotuksista, joita on kahdessa keräyksessä tullut yhteensä noin 600. Ohjelmaan näistä on valittu vain pieni osa, mutta se ei merkitse, että valitsematta jääneet olisivat vähemmän tärkeitä - ohjelman valintakriteerit eivät ole sellaiset. Kiitos kaikille osallistumisesta!

 VUODEN 2011 UUDET OSAT

13.11. Osa 1.

Minna osallistuu öiseen konserttiin tyhjässä paperitehtaassa, Esa Kotilainen esittää teoksensa Soiva tehdas.Tuomas pohtii vesitornien tulevaisuutta. Jarkko Martikainen tekee laulun Merimaskun lossituvasta.

 

 

20.11. Osa 2.

Minna pääsee maistamaan makuja lähes sadan vuoden takaa Kastun talossa Salossa. Tuomas tutustuu purettavaksi tuomittuun Paloheinän kirkkoon. Jarkko tekee laulun tyhjänä kumisevalle Röykän sairaalalle.

 

 

27.11. Osa 3.

Jarkko Martikainen tekee muistolaulun Oulun asemanseudun rakennuksille. Tuomas ratkoo kaavoituskiistaa Savonlinnassa. Minna käy Pyhäjoella Suomen vanhimmassa skeittihallissa.

 

 

4.12. Osa 4.

Minna löytää kutostien varrelta harvinaisen rakennuskorun: 70-luvun muovitalon. Jarkko vaikuttuu satumaisesta Villa Mehusta Kirkkonummella. Tuomas törmää Hailuodon Marjaniemessä aluetta uhkaavaan matkailuhankkeeseen.

 

 

11.12. Osa 5.

Minna osallistuu tempaukseen Kristiinankaupungin vanhan rautatiesillan puolesta. Arkkitehti Tuomas miettii keinoja Espoon kaupungintalon säilyttämiseksi. Lauluntekijä Jarkko matkaa Inarin Nangujärven vanhoille vankileireille.

 

 

 Osa 1: Kun hyötyrakennus muuttuu tarpeettomaksi

Toisen tuotantokauden ensimmäisessä jaksossa vieraillaan Kuusankoskella tyhjässä paperitehtaassa, lauletaan lossituvan puolesta Merimaskussa ja mietitään, mitä iloa voisi olla tyhjistä vesitorneista.

Kymintehdas Kuusankoskella lopetti toimintansa vuonna 2005. Mitä tehdä tyhjille tehdastiloille, kun perinteinen teollisuus Suomessa vähenee? Niin Suomessa kuin ulkomailla tilat on usein vallannut taide ja kulttuuri. Kouvolan Kuusankoskella taiteilijat ovat suunnitelleet tehtaan tyhjiin tiloihin "kulttuuritehdasta" ja pienempiä tapahtumia. Hankkeet ovat toistaiseksi kaatuneet virkamiesbyrokratiaan. Minna Joenniemi pohtii Kymintehtaan tulevaisuutta taiteilija Ville Viinikaisen kanssa. Öisessä tehtaassa paperikoneet heräävät vielä kerran henkiin, kun järjestetään konsertti, jossa esiintyvät Esa Kotilainen ja Antero Warha Treatment. Katkelma Esa Kotilaisen teiksesta Soiva Tehdas  Ylen uutinen konsertista

Merimaskun lossitupa sekä lossi jäivät tarpeettomiksi, kun saaren ja mantereen välisen salmen yli valmistui silta vuonna 2002. Lossinhoitajat asuivat entisaikaan rannassa lossituvissa, sillä kyydin tarvitsijoita saattoi tulla mihin aikaan tahansa. Merimaskun lossitupa on viime vuodet toiminut nuorisotalona ja kyläläisten kokoontumispaikkana. Nyt tontin ja tuvan omistaa Naantalin kaupunki, johon Merimasku hiljan liitettiin. Kaupunki on nyt aikeissa myydä tontin ja lossituvan saisi purkaa. Merimasku-seura haluaisi suojella lossituvan ja pitää sen kyläläisten käytössä. Jarkko Martikainen laatii lossituvan puolustuslaulun. Tilanne nyt: Lossituvan puolesta kerättiin viime kesänä adressi, jonka allekirjoitti yli 800 ihmistä. Adressi luovutettiin Naantalin kaupungin päättäjille elokuussa. Keskusteluyhteys kaupungin kanssa on avattu ja neuvottelut lossituvan tulevaisuudesta ovat parhaillaan käynnissä. (Päivitetty 5.12.2011)

Otaniemen vesitorni valmistui Espooseen Alvar Aallon suunnittelemana vuonna 1971. Vesitorneja ovat Suomessa suunnitelleet eturivin arkkitehdit ja insinöörit. Koska valtaosa vesitorneista edustaa nuorta 1950-70-lukujen rakennuskantaa, niiden suojelullista arvoa ei ole vielä kartoitettu. Monet vesitorneista ovat tulleet peruskorjausikään ja osa on käynyt kokonaan tarpeettomiksi. Mitä uutta käyttöä vesitorneille voi löytää? Sitä ovat pohtineet Aalto-yliopiston arkkitehtiopiskelijat Otaniemessä. Tuomas Toivonen piirtää oman ehdotuksensa Lauttasaaren vesitornin (kuvassa) tulevaisuudesta. Helsingin Sanomien uutinen tornin tilanteesta

Takaisin sivun alkuun

 

 Osa 2: Liian vanha kauppa, liian uusi kirkko?

Toisessa osassa Minna Joenniemi tutustuu Salossa Kastun kauppiastaloon, vanhaan ja arvokkaaseen liikerakennukseen kaupungin keskustassa. Talo ei kuitenkaan täytä nykyaikaisen ostosintensiteetin vaatimuksia ja on päätetty purkaa uuden kauppakeskuksen tieltä.

Paloheinän kirkko Helsingissä on rakennettu vuonna 1963. Muun muassa väen vähenemisen ja kosteusongelmien takia se on päätetty purkaa, mutta paikalliset asukkaat ovat asettuneet puolustamaan kirkkoa. Keksiikö arkkitehti Tuomas Toivonen kaikkia tyydyttävän ratkaisun?

Jarkko Martikaisen kohde Röykän sairaala on yksi Suomen lukuisista vanhoista keuhkotautiparantoloista, joka tosin toimi suurimman osan aktiivisesta ajastaan mielisairaalana. Helsingin kaupunki on monta kertaa yrittänyt myydä muhkeaa jugendtyylistä kivilinnaa, mutta ostajaa ei ole löytynyt. Vaikuttaneeko myynnin hankaluuteen, että sairaalassa kerrotaan kummittelevan? Lue YLE Helsingin alueuutisten juttu aiheesta.

Takaisin sivun alkuun

 

Osa 3: Laulu bunkkerille, lomaosakkeita puistoon, skeittarit seurantalolla

Kolmannessa osassa Jarkko Martikainen kitaroineen tunnelmoi Oulussa. Oulun rautatieasemalle valmistuu pitkän kiistelyn jälkeen uusi matkakeskus. Keskuksen tieltä puretaan kymmenkunta vanhaa, rautatiehistoriallista rakennusta. Samalla katoaa Suomen viimeinen yhtenäinen vanha asema-alue. Jarkko Martikainen laatii rakennuksille muistolaulun ja esittää sen purkamistaan odottavassa sodanaikaisessa pommisuojassa, "Kivikukossa". Tilanne nyt: Rakennusten purun ja matkakeskuksen rakentamisen on ollut määrä alkaa jo useaan otteeseen, mutta jokin viivyttää hanketta. Osa taloista on saamassa uuden elämän. Arkkitehti Venanzia Rizzi ja toimitusjohtaja Ari Tuutti aikovat siirtää kolme puutaloa Toppilan tavara-aseman tontille. Alueen on tarkoitus tulla kaikkien oululaisten käyttöön. (Päivitetty 1.12.2011)

Tuomas Toivosen kohde on Savonlinnassa. Nälkälinnanmäki on historiallinen puisto Savonlinnan sydämessä ja mäen huipulla sijaitsee myös vuonna 1964 valmistunut Savonlinnan pääkirjasto. Mäen päältä on näköala Olavinlinnaan ja Saimaalle. Nyt on päätetty rakentaa uusi kirjasto ja vanhan paikalle on suunnitteilla yksityistä lomaosakerakentamista. Suunnitelmia vastustaa Nälkälinnanmäki-ryhmä, joka haluaisi säilyttää alueen kaikkien savonlinnalaisten käytössä. Kenen ehdoilla kaupunkeja kaavoitetaan? Tuomas kohtaa kiistan osapuolet ja piirtää oman ratkaisuehdotuksensa.Tilanne nyt: Nälkälinnanmäen kaavaluonnos lomaosakerakentamisesta oli savonlinnalaisten nähtävillä syksyllä. Kaavaa käsitellään seuraavaksi teknisessä lautakunnassa. Kaavasta jätettiin lähes neljäkymmentä muistutusta. Nälkälinnanmäki-ryhmä teki 13 allekirjoittajan voimin kaavasta muistutuksen, joka perustuu Suojele minua! -ohjelmassa esitettyyn ratkaisuun. (Päivitetty 10.12.2011) Aiheesta lehdissä: Savonmaa 30.11., Itä-Savo 27.11., Itä-Savo 30.11. Nälkälinnanmäki-ryhmän kotisivu

Pyhäjoen nuorisoseurantalo, Valistustalo eli Valikkari sai uuden elämän 80-luvulla, kun skeittarit ottivat talon haltuunsa ja rakensivat saliin ensimmäiset rampit. Pienestä paikkakunnasta tuli Suomen skeittareiden mekka. Skeittiharrastus siirtyy Pyhäjoella edelleen sukupolvelta toiselle ja skeittarit kokoontuvat nuorisoseurantalolle vaikka talvipakkasilla. Vanhaa taloa uhkaa kuitenkin rapistuminen ja ilkivalta. Jotta Pyhäjoen kuuluisin talo saadaan pelastettua, remontilla on jo kiire. Apuun kutsutaan kunnanisä ja Rullalautaliiton mies Oulusta. Tilanne nyt: Fennovoima ilmoitti lokakuussa rakentavansa uuden ydinvoimalansa Pyhäjoelle. Ydinvoimala mullistaa pienen paikkakunnan elämän ja vaikuttaa myös kunnan keskustan kaavoitukseen. Valistustalon tilanne on toistaiseksi ennallaan. (Päivitetty 13.12.2011) Raahen seutu: Valikkari pääsi telekkariin, Valikkarin facebook-ryhmä

 

Takaisin sivun alkuun

 

Osa 4: Ite-taidetta, futurismia, luonnonkauneutta

Elis Sinistö oli Kirkkonummen Veklahdella elänyt mystikko, vapaa-ajattelija ja taiteilija. Ja Villa Mehu oli hänen ite tehty kotinsa, aina hänen kuolemaansa saakka vuonna 2004. Noin nelikymppinen Elis Sinistö osti Kirkkonummen Veklahdelta tontin vuonna 1954. Pari vuotta kului tonttia raivaten, ensimmäinen rakennus valmistui vuoden sisällä. Vuosikymmenien aikana niitä syntyi kymmeniä. Elis Sinistö testamenttiasi Villa Mehun ite-museolle, ja paikka on nyt päätynyt konkurssin partaalla keinuvan Kaustisen Kansanmusikkisäätiön omistukseen. Omistaja hädin tuskin muistaa että paikka on olemassa, joten se vaan on ja tuhoutuu. Lähinnä ystävien muodostama paikan hoitokunta käy välillä raivaamassa myrskyn kaatamia puita, rahaa ei ole eikä paikasta pystytä mitenkään huolehtimaan. Jarkko ihastuu paikan - ja Eliksen - henkeen ja kirjoittaa paikalle onnellisen laulun. Elis Sinistö Nykykansantaide-sivustolla

Suomen ensimmäinen muovitalo oli arkkitehti Matti Suurosen suunnittelema Futuro vuodelta 1968. Se herätti heti suurta kansainvälistä huomiota ja Futuron menestyksen innoittamana Polykem lanseerasi pian kokonaisen sarjan Matti Suurosen suunnittelemia muovirakennuksia. Tähän Casa Finlandia-sarjaan kuului myös asuin- tai liikerakennus CF 45 eli Venturo. Ulkomaiset lehdet kirjoittelivat innostuneina ja Venturo-taloja oli määrä rakentaa tuhansittain. Vuoden 1973 öljykriisi kuitenkin kolminkertaisti muovin hinnan ja Casa-finlandia sarjan talojen valmistus lopahti. Venturo lienee silti laajimmin maailmalle levinnyt suomalaistalo. Täällä Suomessa Venturon voi tiettävästi nähdä enää paitsi Helsingissä eräällä omakotitaloalueella, myös kutostien varressa muutama kilometri Luumäeltä länteen. Kyseinen Venturo on toiminut lähinnä omistajan varastona viimeiset 30 vuotta. Suojele minua -ohjelma herättää tämän erityisen rakennuskorun Ruususen unestaan alkuperäiseen loistoonsa - mm. neutraalin pesuaineen avulla.

Hailuoto on luonnostaan ja kulttuurimaisemastaan tunnettu saari noin 50 kilometriä Oulusta länteen. Se on yksi Suomen 27:sta kansallismaisemasta ja suurin osa saaresta onkin jonkinlaisella suojeluohjelmalla suojeltu. Marjaniemi, Hailuodon sydän ja saaren läntisin kärki, on valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Ensimmäinen majakka pystytettiin sinne jo 1700-luvun lopulla ja osa siitä on suojeltu rakennussuojelulailla. Nyt Marjaniemeen on tekeillä kiistelty asemakaava, jonka tarkoitus on kehittää alueen matkailua. Mutta joka, vastustajien mielestä, vain tuhoaa tämän yhä arvokkaan alueen. Mikä on Tuomaksen visio paikan tulevaisuudesta? Maha täynnä kalasoppaa on hyvä suunnata katse hieman tavanomaista kauemmaksi. Tilanne nyt: Marjaniemen kaavasta on tehty neljä valitusta, jotka odottavat käsittelytä Oulun Hallinto-oikeudessa. (Päivitetty 13.12.2011)

Takaisin sivun alkuun

 

Osa 5: 70-luvun virastotalo, vanha rautatiesilta, vankileirin muisto

Arkkitehti Tuomas miettii keinoja tyhjillään lojuvan Espoon kaupungintalon säilyttämiseksi. Espoon vuonna 1971 valmistuneen kaupungintalon on suunnitellut arkkitehtitoimisto Heikki Castrén kumppaneineen. Talo on edustava näyte 60- ja 70-lukujen betoniarkkitehtuurista. Nyt tätä 40-vuotiasta taloa uhkaa purkaminen. Sitä pitäisi peruskorjata eikä päättäjillä riitä siihen tahtoa, tai rahaa, tai uskoa tai keinoja... no, vähän kertojasta riippuen. Talosta on tehty rakennussuojeluesitys ja mm museovirasto puoltaa sen suojelua. Samoin Espoon museo, joka lausuu mm: "Vaikka 1960- ja 1970 -lukujen arkkitehtuurin arvostus on juuri nyt pohjalukemissa, tulee aikakauden rakennuksia koskevissa päätöksissä huomioida tulevaisuudessa mitä ilmeisimmin tapahtuva arvonnousu."

Toimittaja Minna tempaa Kristiinalaisten kanssa sata vuotta vanhan rautatiesillan puolesta. Kristiinankaupungin vanha rautatiesilta rakennettiin vuosina 1910 - 11, samaan aikaan kuin Kristiinankaupungin rata. Se on maamme vanhin yhä käytössä oleva teräsbetonirakenteinen rautatiesilta ja sen on suunnitellut alan uranuurtaja Jalmar Castrén. Se on päässyt sadassa vuodessa huonoon kuntoon, ja se on tätä nykyä Vaasan tiepiirin vaurioitunein silta. Vanhaa siltaa voisi periaatteessa korjata, mutta kustannusten maksajaksi joutuisi kaupunki. Uuden sillan maksaa kokonaan valtio. Joten silta puretaan ja korvataan tavallisella tielaitoksen Bul-tyyppisillalla. Tämä tarkoittaa, että myös kulttuurihistoriallisesti merkittävä tielinjaus, vuosisatainen tulonäkymä tähän Unescon maailmanperintökohteeksi pyrkivään kaupunkiin, uhkaa kadota. Kristiinalaiset ovat keränneet sillan puolesta adresseja ja siitä on tehty rakennussuojeluehdotus. Ylen uutinen sillan satavuotisjuhlasta (på svenska)

Lauluntekijä Jarkko matkaa Inarin kuntaan Nangujärvelle saksalaisten vanhoille vankileireille. Saksalaiset saapuivat suomeen sotimaan vuonna 1941. He toivat mukanaan paitsi panssarivaunuja myös lähes 20 000 pääasiassa neuvostoliittolaista sotavankia. Vangit oli tarkoitettu eräänlaisiksi työorjiksi. Noin 9 000 vankia otettiin myös Suomen rintamalta. Saksalaisten vanki- ja työleirit pystytettiin lähinnä Lappiin, tärkeiden kulkureittien varteen. Eniten leirejä oli Inarin kunnassa, 29. Niistä kolme oli Ivalon liepeillä Nangujärven rannalla. Niillä pidettiin arviolta 700:aa vankia. Nangujärven leirit olivat metsätyöleirejä. Leirien elosta ja olosta tiedetään hyvin vähän. Sotavangit majoitettiin usein pahvi- tai vaneritelttoihin. Vangit yritettiin pitää työkunnossa, mutta olot olivat usein kurjat. Noin viidesosa vangeista kuoli. Kun Suomi ja Neuvostoliitto sopivat välirauhasta saksalaiset oli ajettava maasta. Leirit hylättiin, osa vangeista ammuttiin, suuri osa marssitettiin Norjaan, arkistot vietiin mukana tai tuhottiin. Jäljelle jäivät vain rakennukset. Vankileirit, kuten muutkin jatkosodan jäänteet ovat suojelullisesti hankalia. Niitä ei vielä muinaismuistolaki suojaa. Eikä ole oikein edes selvää, kelle ne kuuluvat. Lapin sotahistoriallinen seura on yrittänyt saada suojeltua ja kunnostettua edes yhden mökin - toistaiseksi ilman tuloksia.

 

Takaisin sivun alkuun


Jo esitettyjen jaksojen omat sivut:

Valitut talot - rakennussuojelun historiaa -historiadokumentti

Ohjelmasarjan aloittaa historiadokumentti, joka valottaa Suomen suojeluhistoriaa Porvoosta Tampereen Verkatehtaan kautta Helsingin Pihlajamäkeen.

 

 

Suojele minua! Osa 1

Arkkitehti Tuomas Toivonen tutustuu Oulun SOK:n taloon ja Mieskuoro Huutajat huutaa tämän funkkishelmen puolesta. Minna Joenniemi puolustaa Rauman maauimalaa yhdessä raumalaisten kanssa. Lauluntekijä Samuli Putro tapaa martinniemeläiset Jukka Takalon ja Joni Skiftesvikin ja säveltää sahalle ja voimalaitoksen piipulle laulun.

 

Suojele minua! Osa 2

Bio Huvimylly ja Samuli Putro keräävät raahelaisia elokuviin. Tuomas Toivonen tapaa kivinokkalaisia Helsingissä ja suunnittelee paikan tulevaisuutta. Minna Joenniemi kysyy porilaisilta, mitä paikalliselle lyhytaaltoasemalle kannattaisi tehdä ennen kuin se rapistuu.

 

 

Suojele minua! Osa 3

Minna Joenniemi yrittää houkutella katkarapuvoileipien avulla asiakkaita Lahnajärven huoltoasemalle. Kalervo Palsan henki on läsnä kun Samuli Putro laulaa Getsemanen puolesta. Tuomas Toivonen piirtää Turun Dynamolle tulevaisuuden.

 

 

Suojele minua! Osa 4

Samuli Putro laulaa ravintola Wanhalle Jokelalle Joensuussa. Minna Joenniemi osallistuu haitaripainiin Vähänkyrön painikämpällä. Tuomas Toivonen selvittelee kiistaa Riihimäen linja-autoasemalla ja piirtää alueelle sovittelevan ratkaisun.

 

 

Suojele minua! Osa 5

Jalosen kyläkauppa Kyyjärvellä kutsuu Samuli Putroa laulamaan. Tuomas piirtää Kajaanin linnan kupeessa olevalle sillalle uuden elämän. Lahden Mytäjäisten varikkoalueen puolustajat kutsuvat Minna Joenniemen ajamaan resinalla.

 

 

 

OHJELMAN JUONTAJAT:

Jarkko Martikainen

muusikko, lauluntekijä

Sarjan uusien jaksojen lauluntekijä Jarkko Martikainen tuli tunnetuksi YUP-yhtyeessä.YUP:n jälkeen Martikainen on jatkanut soolouralla. Viides soololevy Usko ilmestyi keväällä 2011. Lisäksi Martikainen on työskennellyt mm. musiikin tuottajana ja kirjoittanut kaksi kirjaa. DDR:ssä syntynyt Martikainen asuu nykyään Riihimäellä. Suojele minua! -ohjelmassa hän laatii lauluja suojelukohteista. "En usko miljöiden säilyttämiseen itseisarvona, mutta jos niiden kautta voidaan kertoa tulevillekin polville ihmisyyden moninaisuudesta, näen suojelun aivan erityisen tärkeäksi."

 

Minna Joenniemi
kulttuuritoimittaja

Minna Joenniemi työskentelee Ylessä television kulttuuritoimittajana. Suojele minua! -ohjelman lisäksi hän emännöi muun muassa Yle Teeman Runoraatia. Suojele minua! -ohjelmassa Minna osallistuu suojelutempauksiin eri puolilla Suomea yhdessä paikallisen väen kanssa. ”Suomen historiassa arkkitehtuurilla on nostettu kansallistuntoa ja rakennettu yhteistä hyvinvointia. On tehty paljon virheitä, joista on jotain opittukin. Kaikkea ei voi säilyttää, uutta tarvitaan. Tavoitteena on kerroksellisuus ja eri aikakausien tasapainoinen rinnakkaiselo.”

 

Tuomas Toivonen
arkkitehti, muusikko

Tuomas Toivonen on nuoren polven arkkitehti, joka on työskentelee arkkitehtuurin, kaupunkisuunnittelun ja -kulttuurin kentällä erilaisissa tehtävissä. Toivonen toteuttaa rakennuksia, tiloja, julkaisuja ja näyttelyitä oman toimistonsa NOW:n kanssa, ja on kansainvälisesti haluttu luennoitsija, opettaja ja keskustelija. Muusikkona Toivosen tuotanto on tullut tunnetuksi Giant Robot-yhtyeen ja soololevyjen kautta. Toivosen uusin julkaisu "Urbanism in the House" on puoliksi kirja ja puoliksi levy, musikaalinen manifesti, arkkitehtuuriluento sovitettuna house-musiikin tahtiin. Suojele minua! -ohjelmassa Tuomas laatii vierailemissaan paikoissa suunnitelman, jossa pyritään ottamaan eri osapuolien intressit ja unelmat huomioon ja luomaan suunta seuraaville teoille ja toimenpiteille.

Samuli Putro
muusikko, lauluntekijä

Samuli Putro tuli tunnetuksi Zen Café -yhtyeestään, joka keikkaili aina vuoteen 2007. Putron ensimmäinen sooloalbumi Elämä on juhla ilmestyi vuonna 2010 ja se sai vuoden debyyttialbumin Emma-palkinnon. Raahelaislähtöinen Putro asuu nykyään Helsingissä. Suojele minua! -ohjelmassa Samuli laatii lauluja paikoista, joissa hän vierailee. ”Ihmisten olemassaolon yksi pääpilareista on tarinoiden muistaminen ja niiden eteenpäin kertominen. Joskus muistamista helpottaa, jos tarinoiden miljööt ovat säilyneet ennallaan.”

Videot

Lisätietoa ohjelmasta

Suojele minua. Ohjaus: Niina Mäkeläinen ja Sari Möttönen. Tuotanto: Yle Kulttuuri 2010/2011. 

Suosittele404 Suosittelee

Lähetä linkki

Kommentit

ei-abc

Lahnajärven kahvilan sulkeminen oli järkyttävä teko. Sieltä sai Suomen parhaat kahvipullat. Olen koko ikäni käynyt siellä kahvilla säännöllisesti ja se on ollut mökkimatkojemme kohokohta.

Kunpa vain joku jatkaisi toimintaa ja selvittäisi, mistä edellinen omistaja hankki ne ihanat luumupullat...

Joka ketjukahvilassa ja muuallakin on valmispakasteet eli teksaspullat => Lahnajärvi ja sen tuotteet takaisin!

Yksi kuudesta

Eiköhän oo niin, että kaikkea halutaan suojella, halutaanko itse tehdä mitään? On puhuttu tanssilavoista jne... eihän se onnistu kotisohvalla. käy tanssimassa, käy katsomassa, osallistu. sillähän niistä meille tärkeistä paikkoista pidetään huolta. osta pääsylippuja, tanssi, katso taulua, osta kahvi ja pulla... jne

Niin kiinnostavaa, että

Suojelusta aiheutuu kustannuksia, esim. perikunnille. Saako siitä sitten kiitosta? Parempi pysyä etäällä näistä ely -keskuksista, jotka haluavat vain niittää kunniaa toisten kustannuksella. Ja joiden nimet ovat kaukana kulttuurista.

Niin kiinnostavaa, että

Suojelusta aiheutuu kustannuksia, esim. perikunnille. Saako siitä sitten kiitosta? Parempi pysyä etäällä näistä ely -keskuksista, jotka haluavat vain niittää kunniaa toisten kustannuksella. Ja joiden nimet ovat kaukana kulttuurista.

Atro Niiniluoto

Minua kiinnosti tuo uusi sarja, koska rakennussuojelu on minullekin tuttua. Monet paikat ovat arvokkaita kulttuurihistoriallisesti.

Anonyymi

Tavattoman mielenkiintoinen ja puhutteleva ohjelma, Teemaa parhaimmillaan. Jokainen katsoja löytää varmaan omasta historiastaan vastaavantyyppisiä paikkoja, jotka ohjelman myötä palautuvat mieleen. Katsojan kiitos tekijöille ja kohteita ehdottaneille!

Anonyymi

Kauneus, myös näiden vanhojen puisten, kivisten rakennusten, on aina katsojan silmissä. Joku näkee rakennuksessa kamalan, traktorilla nurin kaadettavan röttelön, kun taas toiselle se on maailman kaunein talo, rakennus, teos. "Taideteoksiahan" monet vanhat rakennukset ja aluekokonaisuudet todellisuudessa ovatkin. Harkiten aikoinaan suunniteltuja, ajan kanssa ja ammattitaitoisen työväen rakentamia sekä myös aikaa kestävistä materiaaleista rakennettuja. Monissa rakennuksissa, jotka on suunniteltu tehtaiksi, tuotantolaitoksiksi, julkisiksi rakennuksiksi, toimisto- tai virastokäyttöön, on ollut myös alunperin asunto-osat tai muutama asunto erikseen. Miksei voitaisi aloittaa niiden käyttöön ottamisesta ja pikkuhiljaa laajentaa rakennuksen käyttötarkoitusta joko julkiseen, yleishyödylliseen tai tuotannolliseen toimintaan. Monet, esimerkiksi 1920 - 60 lukujen välillä rakennetut, teollisuuskohteet ovat jo sinällään kestävää kehitystä materiaaliensa ja rakenteidensakin ansioista. Ikuisiakin. Vain käyttötarkoitus ja käyttäjät puuttuvat.

Suomessa on myös valtiovallan suojeluksessa olevaa pakkotyöllistämistä kuntien ja kaupunkien vastuulla. Miksei näitä rapistuneita, mutta kuitenkin kestäviä rakennuksia voisi kunnostaa pikkuhiljaa ja ajan kanssa tämän tapaisen työllistämisen avulla? Pitkäaikaistyöttömissäkin on usein rakennusalankin ammattitaitoisia moniosaajia.

Todella hyvä ohjelma, joka toivottavasti aukaisee kansalaisten, mutta myös päättäjien ja rahakirstujen vartijoiden silmiä, näkemään ympäri maata olevaa, mutta (valitettavasti, jos kukaan ei tee mitään) kohta katoavaa, suojelemisen arvoista rakennuskantaamme.

Pertti Rinne

Kivinokan suojelu pitäisi saada kuntoon pidentämällä alueen vuokrasopimuksia vähintään 50 vuodella. Missään muualla Euroopassa ei liene vastaavaa kulttuurikohdetta, jossa näkyy itsenäisyytemme alkuajan tapa siirtää teollisuuspaikkakuntien perinne työväestöstä huolehtimisesta kaupunkiympäristöön.

Kivinokka oli jo aikanaan ainutlaatuinen esimerkki tavasta järjestää työväestölle mahdollisuus lomailuun ja vapaa-ajan viettoon lähellä työpaikkojaan. Myös urheilun ja ammattiyhdistysliikkeen osuus on vahvasti mukana Ponnistuksen ja KTV:n alueilla. Nämä majat tarjosivat työläislapsille kolmen kuukauden kesäloman koulusta täysin "maalla", kun vanhempien oli mahdollista käydä työssä mökiltään.

Vietin itse kesäni Kivinokassa 4-12 vuotiaana vanhempieni rakentamalla mökillä enkä unohda tuota aikaa luonnon parissa koskaan. Aikuisena veimme lapsemme ja nyt lastenlapsemme joka kesä useaan kertaan Kivinokkaan, koska se on aivan ainutkertainen "ulkomuseo" siitä, miten työväestö pääsi 2. maailmansodan jälkeen kiinni hyvin laadukkaaseen vapaa-ajan ja kesälomien viettoon luonnon helmassa.

Tällaisen suomalaisen luokkayhteiskunnan rajoja lieventäneen alueen säilyttäminen ja suojelu on tärkeää. Minkäänlainen asuntorakentamisen tarve ei voi olla yhtä arvokas kuin Kivinokan kultturihistoria.

Anonyymi

Pertti Rinne kirjoitti:
Kivinokan suojelu pitäisi saada kuntoon pidentämällä alueen vuokrasopimuksia vähintään 50 vuodella. Missään muualla Euroopassa ei liene vastaavaa kulttuurikohdetta, jossa näkyy itsenäisyytemme alkuajan tapa siirtää teollisuuspaikkakuntien perinne työväestöstä huolehtimisesta kaupunkiympäristöön.

Kivinokka oli jo aikanaan ainutlaatuinen esimerkki tavasta järjestää työväestölle mahdollisuus lomailuun ja vapaa-ajan viettoon lähellä työpaikkojaan. Myös urheilun ja ammattiyhdistysliikkeen osuus on vahvasti mukana Ponnistuksen ja KTV:n alueilla. Nämä majat tarjosivat työläislapsille kolmen kuukauden kesäloman koulusta täysin "maalla", kun vanhempien oli mahdollista käydä työssä mökiltään.

Vietin itse kesäni Kivinokassa 4-12 vuotiaana vanhempieni rakentamalla mökillä enkä unohda tuota aikaa luonnon parissa koskaan. Aikuisena veimme lapsemme ja nyt lastenlapsemme joka kesä useaan kertaan Kivinokkaan, koska se on aivan ainutkertainen "ulkomuseo" siitä, miten työväestö pääsi 2. maailmansodan jälkeen kiinni hyvin laadukkaaseen vapaa-ajan ja kesälomien viettoon luonnon helmassa.

Tällaisen suomalaisen luokkayhteiskunnan rajoja lieventäneen alueen säilyttäminen ja suojelu on tärkeää. Minkäänlainen asuntorakentamisen tarve ei voi olla yhtä arvokas kuin Kivinokan kultturihistoria.

ulla
Virkistys työelämästä tuottaa yhteiskunnalle tärkeää jaksamista. Itä-Helsingissä asuu väkeä, joka on töissä kaikkina vuorokauden aikoina. Ulkoiluun pitää päästä ilman liikennevälineitä.
Vaikka käyttö näyttäisi väheiseltä niistä, jotka kaahaavat mökilleen satoja kilometrejä, on lähellä alueita joiden käyttö on vielä vähäisempää. Metroradan varrella koko Herttoniemen-Roihupellon teollisuusalue on ainakin osittain harvoin käytettyä. Onko tosiaan tärkeää, että bemarin ostajat pääsevät autokauppaan Siilitien metroasemalta. Miten usein sellaista tapahtuu? Autokaupoille olisi parempi alue jossain Keravan takana. Siellä voisi koeajaakin kerralla kunnolla.

Avojalakanen oululainen

Niin kauan, kun Oulun matkakeskuksen rakennustöiden aloittaminen viivästyy, on aikaa pelastaa vanhan aseman miljöö rakennuksineen. Kivikukon lisäksi erityisesti harmittaa punatiilitalon purkaminen Rautatienkadun varrelta. Sen tyylisiä rakennuksia ei Oulussa enää ole, olisi todella tyylikäs esim. ravintolana tai myymälänä. Uusi matkakeskus tulee todellakin tarpeeseen, sitä en kiistä eikä kiistä varmaan muutkaan, jotka nykysuunnitelmaa kuitenkin vastustavat. Ongelmana on se, että rakennus on suunniteltu nimenomaan nykyisen asema-alueen päälle, vaikka tilaa olisi yllin kyllin radan itäpuolella, Raksilassa. Tätä ei ole selkeästi perusteltu eli miksi mieluummin tuhotaan kulttuurihistoriallisesti merkittävä miljöö kuin että rakennettaisiin nykyisin lähinnä parkkipaikkana ja bussiterminaalina toimivalle alueelle uutta, johon integroitaisiin tuo vanha miljöö. Olisi varmaan sopivan haastava arkkitehtikilpailua varten. Ja tulevat sukupolvet kiittäisivät.

Pettynyt

Muuten todella hyvä ja tärkeä ohjelma Mutta toi Espoon kaupungintalo vei koko uskottavuuden!
Halloo!! ettehän nyt aio sortua ylimieliseen,umpimieliseen arkkitehti- retro-hifistelyyn?

Anonyymi

Tärkeä ohjelma! Toivottavasti tämän ohjelmasarjan myötä edes jokunen rakennus/miljöö säästyy kauppakeskuksen tai vastaavan rahantekolaitoksen tieltä.

Espoolainen

Hyvä että keskeistä aihetta käsitellään.
Yksittäisen suojelukohteen sijaan olisi ollut keskeistä käsitellä Espoon keskustan kehittämisestä tämän bunkkerin tomuttamisen/siveellistämisen sijaan. Nythän puhutaan rapautuneen kokonaisuuden uudelleensynnyttämisestä eikä yksittäisen torahampaan viilaamisesta.


Yllä olevien sanojen tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.

Suositelluimmat jutut

Ajalta:
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.
1.
2.
3.
4.
5.


YLE Teema on Facebook